Niin kuin aina ennenkin...

...niin myös tänään kirjoitetaan sen paremmin etukäteen pohtimatta asioita ja aiheita.

Ensin haluan pahoitella kaikille mahdollisille lukijoille, että en ole taas hetkeen täällä käynyt ja kirjoitellut. Facebook on syrjäyttänyt todella tehokkaasti blogien kirjoittamisen. Facebookista minut löytää osoitteesta: http://www.facebook.com/jounijpeltoniemi

Tässä lyhyessä ajassa mieleen on tullut useampiakin asioita mistä kirjoittaa, mutta otetaan nyt aiheeksi viimepäivien kummastuksen aiheuttaja, eli niin sanottu "(rakenteellinen) työvoimapula".

Kyseistä aihetta koskeva, seuraava tekstini, pohjautuu pääasiassa omiin tuntemuksiin ja mielipiteisiini, että jos jollakin on todellista faktatietoa siitä miten noin 300 000 työttömän maassa voi olla työvoimapula, niin saa valaista minua ihan vapaasti.

Yhdistän nyt työvoimapulaan (joka on välillä rakenteellinen ja välillä taas alueellinen, riippuu ihan siitä kenen niin kutsutun asiantuntijan mielipiteitä kuuntelee) sellaisen todellisen kummallisuuden mikä oli tuossa jokin aika sitten esillä, eli tämän vuokranomaisen veron omistusasujille.

Siis, toisin sanoen maksaisit valtiolle veromaista vuokraa siitä hyvästä, että olet joskus uskaltanut ottaa sen riskin, että olet ottanut asuntolainan korkoineen hoidettavaksi sekä muut omistusasumisen kustannukset siihen päälle. Kuulostaapa taas melkoisen fiksulta ehdotukselta. Mutta, aina on mutta, tätä ehdotusta seliteltiin sillä, että jos ja kun omistusasuja jää työttömäksi, niin eihän hän tai he muutakaan työn perässä niin helposti muualle kuin esimerkiksi vuokralla asuva.

Kuulostaa muuten suurinpiirtein yhtä fiksulta se ehdotus jossa Suomeen pitää saada vuosittain kymmeniä tuhansia työperäisiä maahanmuuttajia ihan vain suurin piirtein siksi, että se jotenkin automaattisesti loisi uusia yrityksiä ja sitä kautta työpaikkoja. Niinpä niin... Ja meillähän on omasta takaa jo sen lähes 300 000 työtöntä. Missä heidän ympärilleen "automaattisesti syntyvät yritykset sekä työpaikat" ovat?

Ja nyt tämä juoni alkaa tiivistymään. Tämä kuulostaa salaliittoteorialta, mutta ns. asiantuntijoiden mielipiteiden kuuntelemisen ja lukemisen jälkeen en pidä sitä enää ollenkaan sellaisena vaan suuremman skaalan suunnitelmana luoda Suomeen valtavan massiivinen joukko juurettomia ihmisiä jotka ovat jokaisen matalapalkkatyön, tai lähitulevaisuudessa voi varmaan sanoa "orjatyön", perässä valmiita pakkaamaan tavarat ja perheen valtion vuokraamaan kommuuniautoon ja muuttavat ruuhkaiseen betonihelvettiin ylihinnoiteltuun vuokrakoppiin, koska vuosittaisia ennätystuloksia tahkoavat kansainväliset superkorporaatiot nyt vain sattuvat olemaan liian köyhiä maksamaan parempia palkkoja.

Tämä on se vaihe jolloin ammattiyhdistysliikkeet muuttuvat turhiksi ja tarpeettomiksi, koska ne eivät suostu näkemään mitä ympärillä tapahtuu ja elämään sitä hetkeä - 60-luvun hegemoniat meni jo. Ne tippuvat kelkasta ihan omaa uudistumishaluttomuuttaan. Tässä vaiheessa myös liittojen hallitukset ja johtohenkilöt jakavat massiiviset palkkiokorotukset itselleen ennen kuin jättävät Titanicin.

Ja kukaan ei halua ostaa enää asuntoja, koska jos asut siinä, niin joudut maksamaan lyhennyksen lisäksi vielä toisen mokoman vuokraa siitä, että otat riskin ja ostit asunnon, siispä omistusasunnot ovat kokonaan valtion, kaupunkien tai kiinteistösijoittajien omaisuutta. Niiden kiinteistösijoittajien, jotka lähitulevaisuudessa tulevat polkuhinnoin ostamaan valtavat määrät asuntoja kun tämä "rakenteellinen/alueellinen/keksiomasanasi työvoimapula" tuo ulkomailta lisätyövoimaa tekemään työt, niin normaalipalkkaiset jäävät työttömiksi, niin ei kenelläkään ole enää varaa maksaa asuntolainoja. Niinpä nämä nurkkaan ajetut joutuvat vuokrakoppiin katselemaan, kun pankit myyvät heidän asuntonsa edullisesti sille ainoalle yksityishenkilöiden ryhmälle jolla vielä on varaa ja halua ostaa asuntoja.

Toisin sanoen, tulevaisuus on pedattu plutokratialle. Halusit sitä tai et.

Itsenäisyyspuolueen ehdokkaana, ja jos saan tarpeeksi ääniä, että pääsen eduskuntaan kansanedustajaksi, minä lupaan vaikka yhtenä miehenä laittaa hanttiin jokaiselle hankkeelle/ehdotukselle/aloitteelle jonka takana loistaa ihan silkka vääryys, vallan väärinkäyttö ja tavallisen ihmisen hyväksikäyttö. Ja myös jokaiselle hankkeelle/ehdotukselle/aloitteelle jonka tarkoituksena on ajaa suomalaista plutokratiaa eteenpäin.Tämä on ainoa vaalilupaus minkä annan, mutta se on samalla myös aivan pirullisen kokonaisvaltainen.

Mistäs tänään puhutaan?

Kuten kirjoituksistani varmaan sen huomaa, niin en juuri suunnittele niitä etukäteen - aiheenkin valitsen oikeastaan tässä lennossa samalla kun kirjoitan. Minkäs teet kun on aivan järjettömästi asioita mistä kirjoittaa.

Tänään voisin esittää ajatuksiani valkokaulusrikollisuudesta, rakenteellisesta korruptiosta, maan tavasta, hyvä veli -järjestelmistä, TTIP-sopimuksesta, rikoslain 12 luvusta, NATOsta, eurosta, EU:sta, siitä kuinka kivaa on tilata Saksasta tavaraa, kun ALV on vain sen 19 % (5 prosenttia on suuri ero) etc.

Kuten huomaat, potentiaalisia aiheita on todella, todella paljon.

NATOsta tuli mieleen, että edustamani Itsenäisyyspuolue on tietääkseni ensimmäinen joka on suomentanut tämän MoU-sopimuksen, eli isäntämaasopimuksen. Suosittelen lukemaan (http://www.ipu-satakunta.net/natotus-eli-mou-sopimus), on aika tykkiä luettavaa. Luvataan siinä vähän enemmän kuin muonituspalvelut, aika pelottavan paljon enemmän.

Voitaisiin, nyt kun asiaan päästiin, puhua hetki rikoslain 12 luvusta. Sen otsikko on kovin osuvasti: "Maanpetosrikoksista".

Kun kirjoitan tähän nyt joitakin pykäliä kyseisen lain kyseisestä luvusta, niin samalla heitän pallon sinulle - en perustele, en selittele. Vaan kylmästi haluan, että sinä itse pohdit, että täyttääkö vaikka nyt esimerkiksi tämä MoU-sopimus, taikka jokin muu entiteetti, maanpetosrikoksen tunnusmerkistön. Jätän sen pohdinnan täysin sinulle.

Rikoslain 12 luvun 1 § 3 momentin mukaan
"Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta."

Rikoslain 12 luvun 2 § 2 momentin mukaan
"Jos joku Suomessa tai Suomen kansalainen Suomen ulkopuolella Suomea koskevan sotilaallisen tai kansainvälisen poliittisen kriisin aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa, tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi, julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi."

Rikoslain 12 luvun 10 § mukaan
"Joka rikkoo Suomen suhtautumisesta sotaa käyviin vieraisiin valtioihin annettuja puolueettomuusmääräyksiä, on tuomittava puolueettomuusmääräysten rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi."

Periaatteessa, tavallaan, laki ei ole kuin kirjoitetaan vaan kuin tulkitaan, mutta perustuslain mukaan lakia on noudatettava tarkoin. De jure vs. de facto / kirjoitettu lainsäädäntö vs. käytäntö. Ja unohdetaan nyt tässä kirjoituksessa myös se lakihierarkia, vaikka esimerkiksi perustuslain 95 § väännettiin vuonna 2011 jo aika hassuun muotoon (vuonna 2011 tehtiin perustuslakiin muitakin aikasta hassulta kuulostavia muutoksia), vaikkakin perustuslain 1 § kertoo meille selkeästi, että Suomi on täysivaltainen tasavalta.

Se mikä on hyvä muistaa, on, että, vaikka media tuntuu lietsovan tietynlaista hysteriaa tällä hetkellä, jonka myötä todennäköisesti yritetään tavalla tai toisella puuttua sananvapauteen, niin eihän meillä täällä ihan rehellisesti sanottuna mitään hätää ole. Tämä on toki vain minun mielipiteeni, eriäviä mielipiteitä aivan varmasti löytyy.

Aivan varmasti ennen eduskuntavaaleja kysytään NATO-mielipidettä, rehellisesti sanottuna, minulla ei ole sellaista, mutta minulla on karmiva tunne mihin se jäsenyys voisi johtaa.

Itse asiassa perustuslakituomioistuin olisi tosi kova juttu tänne meidän tasavaltaan, jopa Albaniassa on sellainen.

Mistähän sitä huomenna puhuttaisiin... Ehkä siitä kuinka Suomen Pankki ennustaa tämän eurokriisin, anteeksi, siis talouskriisin, anteeksi taas, siis talouden huonon hetken kestävän 15 vuotta. Tai siitä kuinka kaikkea byrokratiaa on aivan liikaa ja kuinka varsinkin yksityisautoilijoita viedään kuin pässiä narussa.

Ne yön pimeät tunnit.

 Minusta on jotenkin hassua katsella blogini kävijäinformaatiota, varsinkin sitä, että näitä harvoja kirjoituksia käy tasaisin väliajoin aina joku lueskelemassa, vaikka en mainosta blogiani yhtään missään eikä siitä varmaan monikaan edes tiedä. Mukavaa, että käytte. Toivon, että saatte siitä jotain irti.

Näin yön varhaisina tunteina, kun ei meinaa unta saada, mielessä pyörii hurjasti ideoita esimerkiksi tulevaa omaa eduskuntavaalikampanjaa ajatellen (lisätietoina; olen Itsenäisyyspuolueen kansanedustajaehdokkaana Vaasan vaalipiiristä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa), mutta tässä on monta ongelmaa matkassa, joista ajattelin luetella muutaman ihan vain siksi, jos jotakuta kiinnostaa. Jokaiseen ongelmakohtaan liittyy omalla tavallaan raha, se näin lisätietona. Josta päästäänkin siihen ensimmäiseen ongelmaan.

Ongelma numero 1: Raha:

Välillä minusta tuntuu, että osalle ehdokkaista se vaaliraha vain ilmestyy jostain; heillä on suhteita henkilöihin ja organisaatioihin joiden intressejä ajamaan (hups, sanoinko sen "ääneen") nämä ihmiset sopivat. Näillä ihmisillä tuntuu myös olevan jonkinlainen varmuus eduskuntaan pääsystään; heitä lobataan medioissa ja heitä kutsutaan esimerkiksi puhumaan tilaisuuksiin. Toisaalta, itse en välttämättä edes haluaisi olla tilanteessa missä joutuisi pukemaan sponsoritakin päälleen, jos pääsee kansaansa edustamaan.

Tietysti aina voisi ottaa lainan, mutta minulla on vahva usko, että politiikassa itsensä markkinointi ei ole sama kuin yrityspuolella. Uskon vahvasti, että nollabudjetillakin voi oikeasti päästä edustamaan kansaansa - eihän siihen pitäisi raha vaikuttaa vaan sen mihin uskot, millaisia arvoja ajat; mitkä on teesit ja ketä ne puhuttelee.

Ongelma numero 2: Näkyvyys:

Koska kuulun pieneen puolueeseen jolla ei realistisesti ole mahdollisuuksia tuoda yksittäisiä ehdokkaitaan esille kuten isoilla puoluetukea saavilla puolueilla, niin sehän aiheuttaa heti kättelyssä ongelman. Eikä meillä ole samanlaisia kanavia kuten isoilla puolueilla. Itse asiassa tuntuu, että tässä oman kaupunkini alueella taidan aika yksin edustaa Itsenäisyyspuoluetta, mikä on harmi; monesti kuulen ympärilläni kaupungilla liikkuessa tai työasioilla ollessa kuinka ihmiset puhuvat siitä kuinka suuri virhe eurojärjestelmä on ollut ja pitäisi saada markka takaisin.. Me olemme kuitenkin ainoa puolue joka ajaa Suomen eroa eurojärjestelmästä, niin on todellinen harmi, että ihmiset eivät tiedä meistä juurikaan mitään. Meillä on oikeasti pirullisen hyvä puolueohjelma; tasa-arvoa, tasapuolisuutta ja puolueettomuutta edustava. Tärkeitä arvoja. Tämä maa on sodittu pariin kertaan vapaaksi, tasa-arvoiseksi, tasapuoliseksi ja puolueettomaksi. Se, että minä saan tänään kirjoittaa blogiani sananvapauden nimissä on arvo minkä puolesta on tosissaan tapeltu. Ja minua hävettää katsoa kuinka nykyinen maan hallinto haluaa purkaa arvot ja oikeudet pala palalta maan tasalle globaalin kapitalismin nimissä.

Mutta, ennen kuin tästä uhkaa tulla poliittinen manifesti, niin jatketaan näkyvyydellä, vielä poliittisesta manifestista sen verran, että pitäisi joskus jossain saada se kuvattua ja YouTubeen, se on kuulemma aika vakuuttavaa jyrinää kun pääsen vauhtiin. Se kevennyksistä, ja nyt takaisin näkyvyyteen. Mielestäni tärkeimmät kanavat hyvälle näkyvyydelle ovat YouTube (toki sieltä pitää osata erottautua tai sitten olla vain aivan helevetin tyhmä video, tai kissoja - kissat toimii aina), Facebook, erinäköiset blogit (alusta luo näkyvyyden, esim. tämä on lähes näkymätön) ja Twitter (hei, Titityytähän käytetään nykyään jopa virallisen politiikan tekemiseen ja sen välityksellä annetaan tärkeitäkin lausuntoja. God damn. Ei muuta voi sanoa kuin: "Jumalauta!", ja hashtag - se on kaikkialla halusi tai ei). Mielestäni vanhoista medioista tärkein on perinteinen painettu lehti, kyllä, moni lukee vielä lehtiä.

Periaatteessa näkyvyyden suhteen suurimpana ongelmanani on se, että olen kovin eri mieltä vallan monesta vallalla olevasta mielipiteestä ja näkemyksestä, niin en aina jaksaisi perustella itseäni, vaikka pystynkin perustelemaan kantani - toivottavasti vielä niin, että kuuntelija ymmärtää sen oikein eikä väärin. Ja toinen ja kolmas ongelma näkyvyyden suhteen ovat yksinkertaiset; kiire ja se, että jos kovalla vaivalla teen jotain, niin heti joku dissaa sen (no hei, vihaajat kuulemma vihaa).

 

Ongelma numero 3: Networking:

Olen korviani myöten täynnä tätä sanaa, siksi käytän siitä mielelläni englanninkielistä versiota. Verkostoituminen, oikeasti. Mitä sinä teet kun verkostoidut? Levittelet käyntikortteja ympäriinsä ja toivot pääseväsi jonnekin? Itse asiassa, olen myös opiskellut verkostoitumista, toki yrityspuolen näkökulmasta, mutta kuitenkin. Vaaleja ajatellen, termi "yhteisyritys" sopisi ehkä kaikkein parhaiten pienen ja pienten puolueiden kohdalle, eli siis vaaliliitot. Mutta kuten yrityspuolella, niin ei myöskään tällaisissa asioissa yhteisyritystä voi pistää pystyyn aivan kenen kanssa tahansa; jos sinä myyt suksia ja toinen aurinkovarjoja, niin siitä ei varmaan kovin toimivaa yhteisyritystä saa, kun intressit ovat erilaiset. Verkostoitumisella tarkoitan tässä enemmän sitä, että opit tuntemaan juuri ne ihmiset jotka sinun pitääkin tuntea päästäksesi jonnekin. Toisaalta sinun on myös sovittava heidän intresseihin, että mahdut heidän verkostoihin. Oikeastaan, kyllä minä ihmisiä tunnen ja tiedän, mutta en välttämättä halua tai edes voi käyttää työminäni luomia verkostoja poliittisen minäni käyttötarkoituksiin koska tahdon hyvin vahvasti pitää nämä kaksi erillään - ne kun kuitenkin ovat kaksi eri maailmaa.

Pitäisi myös muistaa erottaa poliittinen minä ja työminä näitäkin kirjoitellessa, koska ellen tee niin, niin emme koskaan pääse näissä pintaraapaisua syvemmälle.

Eipä ollut tästäkään blogista kenellekään mitään hyötyä tai iloa, jos oli, hyvä niin. Tämä kirjoitus kannattaa lukea ne sarkasmilasit päässä.

Hyvää yötä. 

Kaikki ne kirjoittamattomat blogit

Katselin tuossa omia tallennettuja, ei julkaistuja ja keskeneräisiä blogikirjoituksia, ja huomasin, että paljon on tullut kirjoitettua, mutta ei juuri mitään julkaistua.

Yksi syy tähän on sellainen kummajainen kuin, että olen aiheissa myöhässä. Aivan, kun ehdin paremmin paneutua johonkin päivänpolttavaan aiheeseen, niin siitä on jo internetin blogisfääri täynnä erinäköisiä rustauksia, mielipiteitä ja muita kummajaisia jotka luettuani huomaan, että eihän minulla ole mitään uutta ja erilaista sanottavaa, kun tuntuu, että kaikki mahdollinen on jo sanottu.

Eikä oikein viitsi blogeja kirjoitella siinä asioiden herättämän alkutunteen vallassa, missä asiasta yleensä tietää tai olettaa tietävänsä vain yhden näkökulman tai mielipiteen, mutta sitten kun on enemmän informaatiota käytettävissä, niin todellakin tuntuu siltä, että silloin asia on jo taputeltu eikä sillä uudella informaatiolla tai uusilla näkökulmilla ole enää mitään merkitystä.

Toinen syy miksi en ole näitä blogitekstejä julkaissut on sellainen, että en ole saanut niitä niin valmiiksi, että niitä edes olisi kehdannut julkaista; aina tuntuu, että jotain jää puuttumaan. Olen jotenkin mystisesti oppinut sellaisen tavan, että jos omasta mielestä jotain tärkeää on jäänyt tekstissä huomaamatta ja siten myös sanomatta, niin teksti on silloin keskeneräinen vaikka se ehkä monen muun mielestä olisikin ihan hyvä ja valmis sellaisena kuin se on sillä hetkellä.

Kolmantena syynä on itsesensuuri, huomaan monesti olevani hyvin, hyvin kriittinen kirjoittamiani aiheita kohtaan ja monesti huomaan tarkastelevani sellaisia lähteitä ja lukevani asioista sellaisia mielipiteitä, että niitä ei ehkä mitenkään voisi hyväksyä lähdekriittisesti hyviksi lähteiksi kuten esimerkkinä Wikipedia - lähdekriittisesti ajateltuna se on lähde mitä ei pitäisi käyttää. Ollenkaan.

Monesti itsesensuuriin ajaa myös aihe mistä alkaa kirjoittamaan, vaikka näinhän asian ei tulisi olla; sananvapauteen kuuluu myös se, että voi käsitellä asioita näkökulmista joista kaikki eivät pidä ja myös se, että voi käsitellä asioita mistä kaikki eivät pidä. Olisihan se todella tylsää, jos kaikki blogit käsittelisivät vain kukkien kasvatusta, ruokaa ja muotia - tosin, näissäkin aiheissa on erilaisia näkökulmia, tapoja ja mielipiteitä siitä miten asiat pitäisi esittää ja miten ne kukat pitää oikeasti kasvattaa, eli ns. koulukunta-ajattelua.

Jos joku tulisi minulle sanomaan, että oikeusopillisesti kannattaa vaikka luonnonoikeutta ainoana oikeana koulukuntana, niin kyllä sitä varmasti pari kertaa hymähtäisi asiaa sen paremmin pohtimatta, mutta jos lähtee ajattelemaan asiaa kuten eräs luennoitsija lähestyi tätä kysymystä: "Kaikilla koulukunnilla on oma paikkansa ja asemansa oikeustieteessä, se että jostain ei pidä ei tarkoita sitä, että se vain voidaan sulkea pois."

Meissä tuntuu olevan jokin sisäänrakennettu mekanismi joka saa meidät reagoimaan tietyllä tavoin esimerkiksi sanoihin joilla on meille itselle jollainen negatiivinen merkitys tai meille on joku kertonut asian olevan jollain tavalla negatiivinen.

Vaikka vasta opiskelen oikeustieteitä, niin olen jo tässä vaiheessa joutunut laajentamaan näkemystäni, että siihen mahtuu niin oikeuspositivismi kuin oikeusrealismikin, sekä luonnonoikeus. Kunhan ei mitään näistä äärimuotoinaan. Minä vain en pidä ääriajattelusta - oli sitten kyseessä politiikka, toimintamallit, ajattelutavat, uskonto tai mikä tahansa muu asia.

Pitäisi aina pyrkiä tutustumaan myös siihen näkökulmaan erilaisista asioista mikä ei tue omaa ajatusmaailmaa, näkemyksiä tai mahdollista agendaa. Se voi muuttaa omia näkemyksiä suuntaan tai toiseen, tai sitten vahvistaa niitä omia jo olemassa olevia näkemyksiä.

Oliko tällä blogilla mitään merkitystä tai tarkoitusta. En osaa sanoa. Päätä itse.

Mielipiteet faktoiksi vai faktat mielipiteiksi

"Jos sanon, ett taivas on musta

 se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja

 jos sanon, ett maailma ei pyöri

 se ei silloin pyöri, jumalauta

 suustani syljen tätä totuutta

 saan sen maistumaan puulta ja suultani

 luetaan taas ihmisten historia..."

Suora lainaus Kotiteollisuuden mielestäni aivan mainiosta musiikkituotoksesta "Jos sanon". En muista tarkalleen miltä levyltä se on tai milloin se julkaistiin, eikä tuollaisilla yksityiskohdilla ole mielestäni niin merkitystäkään tässä asiayhteydessä. Mutta, mainittakoon, että kyseessä on aivan mainio yhtye. Enkä ole kysynyt lyriikoilla julkaisulupaa tai käyttöoikeutta, toivottavasti se ei ketään kuitenkaan haittaa.

Tuo Kotiteollisuuden biisi tuskin itsessään yrittää vaikuttaa kenenkään mielipiteeseen tai muokata niitä sen suuremmin, mutta mielestäni tuo on vallan osuva lainaus tilanteista mitä näkee näinä aikoina jonkin verran. On näkynyt menneisyydessäkin, mutta nykypäivänä ehkä enemmän ja selkeämmin kuin aiemmin.

Mielipidevaikuttaminen

Tarkoitan asialla ja tilanteella sitä, että joku enemmän tai vähemmän vaikutusvaltainen henkilö tai organisaatio, yleensä omaa etuaan ajaen, lausuu jonkun mielipiteen, joka monesti todennäköisesti ei ole edes hänen omansa vaan nämä mielipiteet tulevat omaa etua tavoittelevilta tahoilta vaikutusvaltaisille omaneduntavoittelijoille jotka sitten laukovat nämä mielipiteet monesti ominaan ja sen jälkeen vaikutusvallasta sekä asemasta riippuen media, muut vaikutusvaltaiset ja ihan tavalliset ihmiset tarttuvat tähän mielipiteeseen.

Tilanteeseen missä tarpeeksi vaikutusvaltaisella tuella mielipiteestä rakennetaan fakta, missä fiktiostakin voidaan rakentaa todellisuus, ja tätä mielipidefaktaa sitten toistetaan toistamisen perään, koska (ja tällä hetkellä toivon, että olet tutustunut esimerkiksi psykologisen sodankäynnin oppikirjoihin tai markkinointiin – lähes sama asia, kumpikin perustuu samoihin vaikuttamismetodeihin) kun jotain toistetaan tarpeeksi paljon ja usein, niin valheestakin, tai hyvin huteralla pohjalla olevasta todenkaltaisesta asiasta, tulee totta ja uskottava.

Tämän jälkeenkin on yleensä aina ihmisiä jotka pysyvät asian vastustajina, mutta koska yleensä tässä vaiheessa kyseiselle agendalle on jo saatu tarpeeksi tukea ja vaikutusvaltaa, niin nämä vastaan hangoittelijat usein leimataan, jopa suurenkin yleisön (joka ei uskalla uhmata vallalla olevaa käsitystä) toimesta, epäuskottaviksi ja monesti heistä tehdään jopa naurunalaisia – jokainen varmaan muistaa sellaisen tapauksen historiasta kuin Nikolaus Kopernikus, jonka perintö jäi kirkon vastustuksesta ja yrityksestä huolimatta elämään - ja hyvä niin, koska hän oli oikeassa.

Tässä päästään hauskaan tilanteeseen, jossa niinkin vaikutusvaltainen mielipidemuokkaaja kuin media esittää tämän mielipiteen joko faktana, neutraalina sivuhuomautuksena, hauskana kommenttina tai lyttää mielipiteen kokonaan – riippuen niin monesta asiasta kuten median omista tarkoitusperistä, agendasta ja siitä kuka mielipiteen on esittänyt. Esimerkkinä vaikka se, että sellaisen ihmisen mielipidettä olisi vaikea esittää faktana joka on kertaalleen tai useamman kerran joutunut esimerkiksi mediassa naurunalaiseksi vaikkakin henkilön esittämä mielipide olisikin fakta käärittynä hyvin perustellun mielipiteen sisälle. Tai jos mielipide on aivan absurdi, eikä sovellu senhetkiseen maailmankuvaan – siitäkin huolimatta, että asia voisi hyvinkin olla totta

Imago

Mielipidevaikuttamiseen liittyy hyvin vahvasti esittäjän imago ja minkä kanavan kautta mielipide julkaistaan – toisin sanoen – mitä paremmin rakennettu imago, sen uskottavammalta organisaatio tai henkilö yleensä vaikuttaa. Sillä ei vaikuta olevan oikeastaan mitään merkitystä onko mielipiteen esittänyt henkilö niinkään ammattilainen vaan sillä miltä kaikki saadaan näyttämään. Tervetuloa mediaseksikkyyden sille aikakaudelle, missä uskottavuuttakin jaetaan ulkoisin perustein.

Joskus imagon, mielipiteiden tai päätöksien tueksi, vahvistamiseksi, uudistamiseksi tai puhdistamiseksi saatetaan jopa palkata omat edustajat eli lobbarit kuten viestintätoimistoja, konsultteja, asiantuntijoita, tutkijoita ja muita. Joskus nykypäivänä myös sosiaalisessa mediassa on omat peikkonsa, jotka ovat hyvin vahvasti asioiden puolesta tai vastaan, riippuen miten asia sopii heidän omaan arvomaailmaan ja tarkoitukseen. Eikä sovi unohtaa rahaa – koskaan ei sovi unohtaa mielipidevaikuttamisessa rahaa aspektina, eikä varsinkaan sitä kuinka paljon sitä on tarjolla. Ei tietysti kaikille, mutta niille kenen pussiin mielipiteen todeksi muokkaaminen pelaa.

Näiden lobbareiden tarkoituksena pääasiassa on muokata heidän näkökulmia ja ajatuksia jotka milloinkin mistäkin kyseessä olevasta asiasta päättää. Itse odotan innolla tulevaa TTIP (Transatlantic Trade and Investment Partnership eli kyseessä on Atlantin molemminpuolinen vapaakauppasopimus, myöhemmin tekstissä TTIP) -lobbausta mediassa, ihan vain sillä, että millaisesta näkökulmasta asiaa lähdetään ajamaan – katselin tuossa yksi päivä amerikkalaista TTIP-lobbausta YouTuben kautta ja siellä asiaa lähestyttiin ihan puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta, että kuinka paljon se sopimus tulee lisäämään yritysten tuloja.

Yritetään pitää TTIP nyt kuitenkin irrallaan tästä yhteydestä koska se on sitten aihe erikseen, mutta sen sanon, että jos se kerta olisi niin hyvä juttu kuin olen kuullut väitettävän, niin miksi ihmeessä sitä sitten valmistellaan täysin pimennossa suurelta yleisöltä, eikä kuulemma moni päättäjäkään tiedä kyseisestä asiasta enempää kuin sen mitä medioissa on esitetty. Sekä kyseisen vapaakauppasopimuksen valmistelun keskeyttämistä vaativa EU-kansalaisten kansalaisaloite sensuroitiin tai ”vedettiin pois” 10.9.2014 (Iltalehti. EU-komissio torppasi kansalaisaloitteen alkuunsa – ”Kataisella selityksen paikka”. Http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014091518664243_uu.shtml. 15.9.2014).

"Avoin" demokratia, sananvapaus ja kansan oikeus sekä halu vaikuttaa tärkeisiin yhteisiin asioihin eivät tunnu painavan mitään tässä näennäisdemokraattisessa Euroopassa, missä ihmisten halutaan ajattelevan niin kuin sanotaan ja esitetään - jos ollenkaan. Missä imago on tärkeämpi kuin se mitä edustaa sekä missä korruptio on verhottu mustaan ja se kulkee vain varjoissa – poissa näkyvistä, poissa mielestä.

Oma mielipide ja asenne ovat tietoisuuden ja tietämyksen kautta muuttuneet sellaisiksi, että sisäinen skeptikko astuu esiin, kun joku tai jokin pyrkii esittämään mielipiteen faktana, silloin yleensä takana on jokin tarkoitus jota ei ole tarkoitus tuoda julkisesti ulos.

Ajatus loppuun

Monet voivat miettiä, että mikä tämän kirjoituksen ajatus on ja mihin tämä liittyy. Ei, tämä kirjoitus ei liity mihinkään asiaan tai tilanteeseen suoranaisesti. Kunhan vain tahdoin vähän ja lyhyesti avautua siitä kuinka ihmisten mielipiteisiin yritetään vaikuttaa ja siihen, miten niin useasti mediassa ei edes kyseenalaisteta eräiden tahojen esittämiä mielipiteitä vaan ne esitetään faktoina ilman sen erikoisempaa kritiikkiä. Seuraan myös mielenkiinnolla sellaisten lehdistössämme ja yleisessä ilmapiirissä uusien ilmiöiden pinnalle nousemista kuin sensuuri ja sananvapauden rajoittaminen - epäsuorasti ja hyväksikäyttäen olemassaolevia, muokattuja tai luotuja mielikuvia.

Tähän loppuun jätän vielä pohdittavaa kuten että - onko tässä, esittämässäni mielipidebloggauksessa mielipidevaikuttamisesta tarkoituksena ajaa omia etujani jollain tavalla ja kuinka paljon tästä on faktaa käärittynä mielipiteeseen vai onko tämä vain mielipide joka yrittää esittää faktaa.

Päätä itse mitä ja mihin uskot, siksi sinulla on aivot joilla ajatella – jos tämä kirjoitus vaikutti sinusta uskottavalta ja hyvältä, niin hyvä, mutta jos ei vaikuttanut, niin - hyvä silloinkin. Ei sillä oikeastaan merkitystä, kunhan se vain sai sinut ajattelemaan.